Henkisyyden luonne

Sasha kyseli mielenkiintoisia kysymyksiä henkisyydestä astro-palstalla ja ajattelin vastata myös itse.

[i]Kuvailkaa mulle, mitä se henkisyys on? [/i]
Mitä se kullekin on. Yksilöllisiä eroja, mutta kaiketi jokaisessa on henkinen puoli, ateismissakin.

[i]Käytännön elämässä?[/i]
Käytännön elämä voi olla henkisesti kuluttavaa tai antoisaa. Toivoisin että luette myös tekstini TOIVO Kosmiskynästä. Niin vastaan tähän kysymykseen.

[i]Kuka on henkinen ja kuka ei ja mikä sen henkisyyden määrän määrittää?[/i]
Jokainen itse, mutta ne voivat olla suuria luuloja sen suhteen, että olisi oikeammassa itse henkisissä asioissa kuin muut.

[i]Miksi jotkin ihmiset hakevat ihmisen ulkopuolista voimaa~energiaa (siis jumalaa, universaalista
rakkautta, enkeleitä, henkiolentoja, kundaliinia jne) tuekseen suoraan tai epäsuorasti?[/i]
Ihminen on avuton elämässään ilman mitään itseään suurempaa. Pieniä "muurahaisia" järjestelmän keossa". Onkonuo todellisia? Ilmiöitä on, selityksiin en puutu. Se riippuu jokaisen omasta maailmankuvasta. Kokemukset sinänsä ovat aitoja. En usko niitä muiden typeryydeksi, sellainen on vain itsetehostusta.

[i]Kykenemättömyydestä kohdata itsensä sellaisena kuin on -inhimillisenä
ja ottaa se voimavarakseen, -luovuudekseen?[/i]

Jälleen kerran sanon miten yksilöllisyys meissä on ainutlaatuisen arvokasta. Kykenevyyttä tuohon lienee kaikilla, mutta oma itseluottamus voi olla liian vähäinen tai liian koskea.

[i]Kykenemättömyydestä ottaa vastuu itsestään ja elämästään,
joten tarvitsee korkeampaa voimaa henkiseksi tuekseen, että selviää omasta elämästään?[/i]

Monet ihmiset ottavat vastuuta syyllisyyden tuntein, mutta myös syyttämällä toisia. Itse en syytä ketään kykenemättömyydestä tai vajavaisuudesta ihmisenä. Se olisi vain sallittava toisillekin.

[i]Saada kohde jumalasta, korkeammasta voimasta mitä syyttää,
jos ja kun asiat menee elämässä niin kuin oli itse suunnitellut?
Tai vastaavasti saada tekosyy, kenen niskoille syyt laittaa, kun pettää
jonkin lupauksensa toiselle ihmiselle -> korkeammat voimat päättivät nyt näin, sorry?[/i]

Ihmisillä on joskus pikemminkin omnipotenssiharhoja omasta kyvystään ohjata elämäänsä täysin tässä suuressa maailmassa.

[i]Miksi henkisyydellä oikeutetaan mahtavasti omat virheensä, vikansa ja pahantahtoisuus
-henkinen ihminenhän ei kärsi enään vioistaan, koska henkisenä ihminen
perustelee pahantahtoisuutensa rakkaudella, hyväksynnällä ja kunnioituksella,
joten hän ei tarvitse tuntea enään inhimillistä huonoa omaatuntoa pahuudestaan
-sehän tekisi henkisestä ihmisestä surullisen inhimillisen, siis viallisen,
eikä täydellisen?[/i]

Sallittakoon inhimillinen heikkous ihmiselle. Poikani joskus arveli, että kun kaikki ihmiset ovat yksilöjä, ovatko he yhdessä ihmiskuntana täydellisyys. No, sotia on ja ilmiriitoja ihmisten välillä. Oikeassaolon itsetehostus ja erilaisuuden sallimattomuus ihmiskunnan näissäkehitysvaiheissa onkin suuri ongelma. Jos kaikki ajattelisivat kuten poikani, olisi myös sallivuutta toisten yksilöllisyydelle, mutta kaikki eivät koskaan ajattele erilailla. Jo ymmärryskykky on ihmisillä niin monella asteella.

[i]Miksi henkinen empatian ja sympatian tunteet saavat peräänsä ehdon "JOS/MIKÄLI SINÄ..",
joka sisältää vaatimuksen muutokseen henkisen ihmisen mieltä miellyttäväksi?[/i]

Tämä sama näkyy jo kysyjän esittämissä kysymyksissä. Olet asenteellinen muita kohtaan. Se ei ole henkistä vapautta todella. Anteeksi, arvostelua tämä ei ollut, toteamista vain.

[i]Onko henkisyydessä kyse -kuitenkin- vain yhdenlaisesta mielen vankilasta,
jolla perustellaan oma narsismi ja halu dominoida muita ihmisiä?[/i]

Kyllä.

[i]Henkisen ihmisen painajainen on ihminen, joka on onnellinen ja tasapainoinen inhimillisyydessään,
siis niissä sairauksissaan, vaikeuksissaan, luonteen vioissaan, typeryyksissään ja niin,
eikä tarvitse siihen onnellisuuteen ja tasapainoon jumalaa, korkeampaa
tai muuta universaalista voimaa oman [b]itsensä ulkopuolelta.[/b][/i]

Sillä, että materiaalisin tutkimuslaittein tai vain johonkin kirjaan uskomisella emme voi todistaa Jumalaa olemassa olevaksi, mutta emme myöskään olevaksi. Kuitenkin kaikissa kielissä meillä se on käsitteenä...Jumala saattaa olla läsnä ihmisten mielissä kaiken aikaa pitämättä suurta meteliä siitä. Tähän asiaan palaan vielä myöhemmin.

[i]
Tälläinen tälläinen suht' tasapainoinen ja onnellinen henkilö ilman jumalaa
on uhka koko henkisyyden idealle, jota vastaan voidaan hyökätä hengellisin "asein"
-olkoonkin sitten raamatun tai koraanin sanaa, new agea, universaalia voimaa,
korkeamman kanavointia, enkeleitä, henkiolentoja, kundaliinia, energiahoitoja jne.[/i]

Ei niitä yhden ihmisen käsitykset henkisyydestään muuta yhtään miksikään. Megalomaniaa. Hyvin yleistä. Jumalakaan ei lakkaa olemasta ateismilla eikä herää olemassaoloon uskoon kääntymällä. Tuollainen tausta taho joko on tai ei ihmiskunnasta kokonaan riippumattakin. Käsityskykyämme auttavaan kielen käsitteeseen Jumaluus liittyy yksi ikuinen, ääretön ja kaikkialla läsnäoleva taho. Hän ei varmasti hetkahdakkaan tästä mietinnästämme. Olemme niin pieniä hänen rinnallaan. Projisoimme omaa isä- tai omakuvaa jumalaan. Turhaa!

[i]Pääasia on, että ko. "syntinen" ihminen muuttuu henkisen ihmisen mieltä miellyttäväksi
ja [i]alistuu[/i] sille hengellisyydelle.
Ja kysehän on dominoimisesta ja sitomisesta ihminen vallan alle
-tosin ei raipoilla ja piiskoilla, vaan pelolla ja uhkakuvilla, joita ihminen saa,
JOS hän ei anna itseään henkisyyden alle ja niitä tehostetaan lyömällä sillä henkisyydellä,
painostamalla, jankkaamalla ja arvostelemalla koko ajan jyrkemmin ja kovasanaisemmin kohdetta.[/i]

Näin usein tapahtuu. Käännyttämistä pakolla. Historiamme on täynnä sitä, vaikka maapallolla on niin monta uskontokuntaa, jotka KAIKKI julistavat erilaisuudessa : Juuri me tiedämme totuuden. Käännyttämään onnistuminen ja jäsenien saanti vakuuttaa itseä tästä. Omnipotenssiharhaa yksilökkisestä maailman käsityksestään. Tätäkin harhan tarvetta tulen käsittelemään vielä' myöhemmin laajemmin. Nyt totesin ja vastasin vain näin!

Sasha, arvostin sitä, että kyselit tärkeitä asioita. Olet varmaan kannaltasi miettinyt näitä paljon. En vastannut tyhjentävästi, mutten koekaan olevani itsekään mikään täydellisyys. Tässä pohdittavaa muillekin lukijoilleni. Vastatkaahan tekin!