Antiikin jumaltarustosta!

Novelli:

- Yhden Jumalan mies hyökkää meitä vastaan!, ilmoitti Artemis saapuessaan metsien ääristä. Hän lisäili nopeasti aseita alttariltaan, kunnes hänen nuoliviinensä jälleen täpötäysi.

- Mitä tämä merkitsee? kysyi Zeus hievahtamatta ylhäiseltä valtaistuimeltaan.

-Yhden miehen Jumala laajentaa valtansa Kreikkaan! huusi Artemis noustessaan taivaallisille puolustusmuureille ja jännitti jousensa valmiiksi äärimmäiseen kantamaan.

- Lieneekö omia poikiasi? tokaisi Hera jatkaen nukkapeitteen kutomistaan.

- Kukahan hänet sitten on synnyttänyt? tiedusteli Zeus pujopartaansa miettivästi sipoen.

- Kolmesta Mariasta puhutaan, vastasi Hermes Heran jalkojen juuressa.

- Mene ja tiedustele, kenet heistä huhut väittävät olevan Kaunein! käski ylijumala.

- Turha toivo, tiuskaisi Pallas Athene jalustaltaan. Uljas tumma Jumalar astui alas ja kiskoi aseita alemman maailman sotilailta. Hän työnteli nopeasti miekkoja vyöhönsä ja tikareita saappaanvarsiinsa.

- Täällä tulee kuulemma tästä lähtien naisten olla hurskaita ja aviomiehilleen nöyriä, mutta helvettiä laajennetaan juuri kaiken varalta.

- Onko tämä totta, Hekate? huuteli Hera ukkosenjyrinänä alas manalan konnuille asti. Vastausta ei tullutkaan, vain maanjäristyksen kaltainen kumu kallioiden alta.

- No, toisaalta nuo asiat ovat hyvä, toisaalta huono, pohti Hera ja kohautti olkiaan. Nukkapeite tuli juuri valmiiksi. Hän oli tehnyt sen kaiken varalta ja kaikkien parhaaksi. Se oli varsinkin vauvojen unelmille, jotka nukahtaisivat kastamattomina enempää elämättä.

Mutta jäinen vihuri kierteli Afroditen temppeliä ja katkoi sen pylväitä. Koko avaruus lainehti taivaan tuulien puhaltamiseksi vapaasti ja nyt katto uhkasi sortua palvojien niskaan. Afrodite itse puhalteli muurinpölyä pois hienohipiäisiltä käsivarsiltaan:

- Katsokaa maan ylle! Palvojani eivät enää tiedä mihin uskoa. He kurkottavat jo kätensä kaikille jumalille ja pyytävät apua hätäänsä. Hengen voimat on nostettu jumalkuntia kaatamaan. Mitä teemme? Uskolliset kääntyvät pelolla ja lietsonnalla. Jotkut uhataan syöttää nälkäisille leijonille.

- Minkälaista oppia he oikein levittävät? huutelivat ajattaret ilmojen teillä. Hermes niitti niiltä tiedon jyvät ja levitti ne taivaan kantamalle lattialle.

- Minkälaisen leivän noista leivot? hän kyseli kodeissa ja kuiski kirkoissa kaikilta uuteen oppiin uskovilta.

- Tosin sekä suolaisen että makean! Kovin karvaan palan jättivät teille, Kreikan taivaiden valtiaat. Katoatte ihmisten muistoistakin:

Uhkakuva toteutui. Aseet eivät auttaneet. Sota käytiin nopeasti ihmisten mielissä. Ikuinen helvetti kauhistutti kaikkia ja he putosivat polvilleen uuden jumalvallan edessä päästäkseen taivaan riemuun.

Kuten meri voi vallata mantereen, levisi usko ja kiihko muuttaa maailmankuva uutta opetusta vastaavaksi kaikkien mieliin. Ihmiskunta tosin oppi nöyräksi, mutta minne katosi antiikin runsaus - sitä ei tiedä kukaan.

Kreikka jäi, Rooman suuruus hupeni, mutta samaan aikaan Muhamed sai uusia viestejä. Toisaalla uuden ainoan Jumalan puheita kirjattiin. Entistä suuremmat taistot ja vihat syttyivät.

- Tuohon emme osallistu, totesivat viimeiset jumalkunnat ja kulkivat toisaalle omia reittejään. Ellei meihin uskota, hällä väliä, emme voi auttaa! Meillä on vielä vapaus, teillä ei enää ...