Toivoisin ideoita miten näin puolikuntoisena lentää etelämmäs, - nimenomaan taloudellisia. Paljon toki osaan, vaan en vieläkään jaksa entistä ammattiani. Joka talvihan muuttaisin lämpöön ja valoon kuin lintu, jos se muuten olisi mahdollista. Vaikka sama ongelma taitaa vaivata kaikkia. Omani on sairauteni vuoksi vaivaa lyhytjännitteisyys myös työputkissa. Osin voisin tehdä paljonkin, mutta olen menettänyt monta keikkaa uuden oireilun alettua aina jälleen. Kaikesta kun täytyy sopia yleensä jo puolisen vuotta etukäteen.
Fyysiseen työhön en enää kykene, henkiseen kylläkin ja sosiaaliseen hyvinkin. Jos joku yhteisö tai porukka haluaisi tilata vaikkapa luovuuden etsimiskurssin tai itsetutkiskelukurssin symbolien avulla, voitaisiin sopia edullisesta ja antoisasta diilistä. Myös itsetuntoa osaan kohentaa ja suuressa surussa lohduttaa. Henkisen elämän kursseja en ole vielä pitänyt, mutta voisin aloittaa, koska asiaa kertyy enemmän kuin ehdin näin selventää. Arvoituksestahan te minut tiedätte. Kokemusta erilaisten kurssien pidosta on kertynyt jo runsaasti minulle, olen vain ollut kauan tauolla. Ilmoitelkaa kaikki kiinnostuneet: marja.arvela@gmail.com
Sanoit minulle, että vain Luoja voi muuttaa sinua =(MINUA) jos se on tarpeen? Dialogi tyhjyys. Etkö usko ihmisen omaan tahtoon ja omaan havaintoon muuttumisen tarpeesta saati kyvystä. Johtuen kai kristillisestä kasvatuksesta uskon vielä opetukseen, että ihmisellä on vapaa tahto valita ja "muokata" asenteitaan, kun ensin huomaa ne tarpeelliseksi muokata. Tämä on iso kysymys. Onko ainut oikea asenne sano vain? - Tapahtukoon sinun tahtosi. Olen nyt taas hyvin kipuinen, nivelreuma on aktivoitunut ja en saa sormillani juuri muuta tehtyä kuin kirjoitettua. Tämä vaikuttaa mielenkiintoiselta sivulta, täytyy lukea kaikki. Ehkä vastaus on jossain.
VastaaPoistaKysyvä saa aina aidon vastauksen minulta.En tyrkytä asioita, koska kaikki eivät totuudesta kiitä! Se olisi aina tarjolla, mutta ihmiset eivät yleensä pidä siitä. Siksi sitä ei saavuteta.
VastaaPoistaKuuluuko sinun taipua Jumalan tahtoon kivuissasi? Kivut ja kärsimykset eivät tule Jumaluudelta. Olet oikeassa: hän on rakkaus, mutta myös ylin oikeudentaju.
Vain sisältäpäin voi muuttua ja hän vaikuttaa sieluumme sitä kautta. Olemme aina hänessä, muu on mahdotonta. Hän ei luotujaan jätä.
Paha vaikuttaa meihin ulkokautta, mutta pääseen egon kautta mieleemme ja sairauksina runtelemaan ruumistamme. Muista, olet sielu ja suojassa, ja vain havaitset tähän maailmaan ruumiin kautta, johon samaistut. Ruumis on evoluution tulos, ei sielu.
Pääseekö pahasta eroon? Onko sitä? -varmaan kysyt seuraavaksi. Raamatussa ja muissa uskonnoissa on käsitys paljonkin langenneista tahoista. Kyseessä on hyvän ja pahan aito taistelu. Kaikkea et ole vielä kysynyt, joten en voi vastata enempää. Se on periaate yleensä.
Sen voin kertoa, mistä ylimaallinen tietoni on peräisin: kanavoinnista, kokemuksista ja suoraan auttajilta saaduista selityksistä omiin kärsimyksiini. Mistä erotan sitten mikä on oman mieleni tai uskomusteni tuotosta ja mikä totta? En ole hyväuskoinen ja vain mielikuvituksesta runsas, vaan kyllä he antavat vakuuttavia merkkejä myös muitakin, tosi konkreettisia. Silti varoitan kaikkia, jotka tämän myös lukevat: henkimaailmakin on täynnä harhautusta, sillä Maa on paha paikka. Ei saa olla hyväuskoinen ja uskoa välittömästi siihen, miten vain itse haluaisi asioiden olevan kuten New Age:ssä usein ilmenee. Jumala ei ala olemaan olemassa uskomalla tai lakkaa uskomatta. Samoin pahuuden kieltäminen tai vain ihmisen syyttäminen ei muuta objektiivista asianlaitaa. Muistutan vielä, että vaikka maa on pahan vallassa, kuten lukee mm. Raamatussakin, ei koko universumi. Apuakin on!
Pahuus! Se on todella olemassa, tiedän sen. Se on myös minussa, ehkä vähemmän nyt kuin ennen.Ainakin teen parhaani, etten provosoituisi
VastaaPoistakiistelemään turhaan vastavoimien kanssa. Olen saanut rukousvastauksia useita, siksi uskoni on vahvistunut. Sairastan nivelreumaa ja minulla on nivelrikko lähes kaikissa nivelissä. Juuri nyt on akuutti vaihe. Mietin että kävivätkö pahuuden voimat kidúttamaan lihaani juuri siksi, että räpiköin epätoivoiseseti irti pahuudesta. En tiedä kanavoinnista mitään , rukouksesta tiedän että kun rukoilee tosissaan saa apua. Sydämmessäni on ajoittaisia kipuja , mutta ei vakavaa. Olen ajatellut että Jumala on kokoajan läsnä , ihan kaikkialla, elämäni on vain kulkenut Jumalasta pois päin ja nyt haluan kääntyä takaisin. Onko muuta apua tahtojalle kuin rukous? Kuka on auttaja?
Kerron yhden kokemuksen,Tämä on tosi tarina:
Menin sen joen rannalle missä kasvoin ja liukastuin veteen. Liukenin haukien ja uppotukkien maailmaan. Silloin sinä enkeli tulit näkyväksi, tempaisit minut vedestä ? Miksi? Siksikö , että kuulit ajatukseni;- En tahdo kuolla, tahdon elää ja saada oman perheen. Senkö tähden minut nostit vedestä ja raahasit lääkärille. Muistatko enkelini, mitä he sanoivat kun veit minut kotiin? Kuuletko sinä muuta kuin minun ajatukseni? Hehän sanoivat, että olisi ollut parempi jos olisin kuollut. Tiedätkö miksi he niin sanoivat? Tiesit mutta et välitänyt heistä, välitit minusta.. Rakas enkelini tiedäthän sen ,että tiedän sen tapahtuneen näin? Sillä yhtään ihmistä ei rannalla ollut kun siellä olin ja kukaan ei tuntenut sinua, eikä kukaan sinua ikinä löytänyt. Vain minä näin kun katoisit näkymättölmäksi , haihduit ilmaan kuin saippuakupla. Tiedätkö kuinka vaikeaa on kertoa ihmisille, että okeasti olet olemassa. Kun makasin kovassa kuumeessa pukkisängyssäni, sinä viilensit otsaani ja olit läsnä. Mummo kysyi miksi hymyilin ? Kun kerroin hänelle, että hymyilen sinulle, hän luuli minun kuolevan.. Sinä olit kuitenkin elämän enkeli.
Tämä kokemus tapahtui mieheni kuoleman jälkeen: työmatkalla kotiin.Yhtäkkiä valtava suruntunne vyöryy ylitseni. Itken. Katson tuulen tuivertamia vaahteran lehtiä ja kysyn ääneen, .-voi miksi? Miksi kaiken
VastaaPoistapiti tapahtua näin, miksi ei voinut elämä jatkua normaalisti. Kyyneleet
tulvivat silmistäni ja ahdistus ja tuska hyökyi päälleni kuin jokin
suuri vuori. Tunsin murtuvani, jalat pettivät allani ja olin polvillani
siinä syksyn tuivertamien lehtien keskellä, voimattomana ja
epätoivoisena. Rukoilin ääneen. Huusin sanani korkeuksiin mielessäni,
oikeasti se ääni oli hento kuiskaus tuulessa. Sanoin : Jumalani, hyvä Jumala, älä anna minulle suurempaa taakkaa kuin
jaksan kantaa.
Katsoin ympärilleni, näkyykö ketään ihmisiä, ei näkynyt, häpesin
itseäni polvillani keskellä yötä itkemässä . Keräsin maasta
edestäni yhden vaahteran lehden ja katsoin sitä, se oli täynnä
mustia läiskiä. Puristin sen nyrkkiini ja sanoin sille lehdelle,
minä muserran sinut niinkuin elämä on musertanut minut.
Yritin nousta ylös, mutta voimani oli ehtyneet, olin kuin eloton
vailla voimaa edes kävellä. Kotiin oli vielä matkaa kilometrin
verran. Jumalani auta minua, etkö näe, etkö kuule..Juuri sillä
hetkellä tunsin kuinka kaksi vahvaa kättä nostivat minut maasta.
Katsoin ihmeissäni ympärilleni, en nähnyt ketään. Missään ei
näkynyt yhtään yön kulkijaa. Vain nämä kaksi näkymätöntä kättä
kannattelivat ja saattoivat minut kotiovelle.
En kuullut ääniä, en nähnyt näkyjä, kaikki vain tapahtui ja minä
annoin sen tapahtua, koska näistä käsistä virtasi minuun
ihmeellistä voimaa.
Kuulumattomat sanat sanoivat mielelleni, älä pelkää, minä olen
sinun kanssasi.
Seuraavana aamuna menin lääkärille ja kerroin tarinani. Hän
kuunteli rauhallisesti ja totesi vain. -Entä nyt mitä nyt haluat?
Vastasin, - minäkö haluan, että sanot että en ole hullu. Lääkäri
nauroi. Sanoi vakavasti silmiisi katsoen, - ei sinä olet kaikkea
muuta kuin hullu, sinä olet vahva ja siunattu nainen.
Kiitin ja lähdin kotiin. Sain silti häneltä viikon lepolomaa,
kuten hän sanoi. Enkä ole koskaan sen jälkeen ollut mieleltäni
kevyempi, en ole kokenut yhtä suurta rakkautta kuin mitä ne
näkymättömät kädet antoivat. Minun rukouksiini oli vastattu.
anteeksi, olen eilen laittanut tänne väsyneenä kaksi kokemustani. Olisi pitänyt vain lukea sanomasi. Oli nyt huojentavaa lukea, Jumala ei koskaan hylkää, Hän on aina läsnä. Ei hylkää kiusaajatkaan, pahalaiset. Miten pääsisin pahasta? Täytyy miettiä.
VastaaPoistaSuuresti kiitän sinua, Aikatherine, että jaoit nämä kokemuksesi kertomalla ne minulle. Itsestänikin lohdullista kuulla. Mietit miten pääsisit pahasta. Meillä on siitä usein kummallisia luuloja, esimerkiksi että itse Jumala koettelee meitä kivuilla ja elämän kolhuilla. Meidän on vaikea tajuta paha pahaksi ja täydellinen Jumaluus hyväksi, kun mielemme sopukoissa piilee aito kysymys, miksi on pahaa ja miksi koemme kovia. Aito vastaus on siten siksi, että paha tekee pahaa eikä halua toteuttaa Jumalan tahtoa maanpäällä. Sitä kutsutaan lankeemukseksi. Sitten olen kysynyt, miksi ihmeessä se niin haluaa? Vastaukseksi olen saanut, ettei pidä ihmismielellä yrittää ymmärtää maailman Pahuutta. Emme voi täydellisen Jumalankaan olemusta sillä ymmärtää. Ei saa projisoida ihmismieltä sellaisiin joilla on erilaiset toimintaperiaatteet. Jumala on ylin oikeudentaju eikä salli pahaa. Kehoitan sinua lukemaan ajattoman ja kulttuurittoman runon Ihmetys.
VastaaPoistahttp://kosmoskyna.blogspot.com/2008/08/ihmetys.html
VastaaPoistaKiitos Marja, Tämä lankeemus asia tehtiin minulle selväksi jo lapsena, ja myös se että Paha on erivoima, kuin JUMALAN. OLEN OTTANUT IHAN ITSE OMAN LANKEEMUKSENI KAUTTA ITSELLENI KIUSAAJAT. Raamattu kertoo jo ensilehdillä näistä pahan voimista, symbolisesta käärmeestä ja kielletystä hedelmästä. Kun jo pelkkä ajatteleminen on lankeemusta, mitä ovatkaan teot? Eniten syytän itseäni, mutta ymmärrän myös. Mitä paremmin ymmärtää sitä paremmin armahtaa. Jos en armahda itseäni en osaisi armahtaa ketään muutakaan. Tuo oli mielenkiintoinen kohta tekstistässi, että keho on evoluution tulos ja sielu on Jumalasta. Näin minäkin ajatten ja pappi antaa sapiskaa, tai ei ne aina, joskus jäävät oikein kuulolle, että mitä se nyt mahtaa tarkoittaa tämä aikku. minäpä luen ihmetykset, kiitos..
VastaaPoista