Lopullinen kohtalo

Verhot heiluvat itsekseen

Kello kumahtaa rakennuksen syvyyksissä

Talo huokaa ja natisee kesäyössä

kuin pakkanen kolkuttaisi nurkkia

Vaalea hahmo viipyilee käytävällä,

kunnes astuu tiettyyn huoneeseen

Lipaston pölyyn ilmestyy sormenjälki

Kynttilän liekki lepattaa ja sammuu

Vaeltaja vainaja on tänä yönä rauhaton

Öinen nukkuja kavahtaa unestaan

Kuiskaus huokuu seinillä:

"Tämä on joskus sinunkin kohtalosi!"

Osallistun tällä runolla Runotorstain kesäkummitus -haasteeseen.